Toiveita

Hyvää uuttavuotta

voisinko toivoo

tietäen, etten näe sua

kertaakaan

tiedän

kuinka ensivuonna

tuijotan kuviasi

netistä

kuinka muistelen hetkiämme,

kuinka tiedän, ettet muistele mua

nostan katseen taivaaseen

kuiskaan toiveen korkeuksiin

hiljasen tuulen vietäväksi

toivon yhtä suudelmaa

Tuo runo on muuten aika uniikki sillä tavoin, et oikeasti noi on mun ajatuksia, ei vaan merkitsemätöntä tai jonkun muun kohdalla toteenkäynyttä sanahelinää.

Mä toivon vain tuota.

Mä myös mietin juuri, kuinka aika on niin määrittelemätön käsite.

Joskus vuosi on pitkä aika, joskus ei. 

Nyt se oli pitkä aika, sillä mun vuosi ei luistanut kuten elämän pitäisi.

Vaikka tuskin kenelläkään luistaa. Tai mistäpä mä tiedän.

Anyways, nyt uutenavuotena musta tuntuu kauhean haikealta.

En tiedä miksi.

Mutta nyt mä menen rauhoittelemaan koiraa.

Se tulee hulluksi raketeista, joita naapurit ampuu. Mä olen ylpeä meidän porukoista, koska ne ei ostanut raketteja. Se on musta turhaa, mutta se on mielipidekysymys.

Mä en toivota nyt hyvää uuttavuotta, koska se on niin epärealistista. Tuleeko hyvä vuosi vai ei.

Mä enemminkin toivoisin onnistunutta, rakkaudentäytteistä ja kunniakasta uuttavuotta.

Sitä teillekin. Ja vaikka mä vihaan Lord Estiä, tää biisi saa mut hymyilemään. :)