Kesytöntä

Oolrait.

Kesyttömän lukemiseen kului vuorokausi.

En tosin lukenut yötä ja päivää läpeensä, koska silmiä särkee ja rivit pomppii; huomenna optikolle. Toivottavasti saisin lukulasit.

Kesytön

Elina Rouhiainen

 

 

 Kesyttömän perusteella yksi lempikirjailijani Suomesta. Ehdottomasti. Rouhiainen kulkee kirjassaan melko tuttuja ja hyväksi todettuja reittejä. Ihmissusia ja lukeutuupa hahmokaartin yksi vampyyrikin. Hieman hän kuitenkin on sentään muokannut yli-luonnollisuuksien ominaisuuksia. Silti mulle jäi sellainen olo, että juonta oli napattu Twilighteista, tai sitten nuo luettuani ajattelin asiaa liian paljon. Kaikkihan on jo keksitty ja kaikki on toisten kopiointia, right?

Raisa täyttää päähenkilöön kohdistuvat kriteerini suhteellisen hyvin. Kun mainitsin Twilightit kerran, otan ne nyt verrattavaksi toisenkin kerran. Raisa on mielestäni paaaaljon Bellaa mielenkiintoisempi.

Mikael taas on sekoitus Jakea ja Ediä. Täydellistä, eikö vain. Sitä se onkin. Liian täydellistä, mutta terveemmälä tavalla kuin mitä Twilighteissä tarjoillaan.

Henkilöt puhuvat kirjakieltä, vaikka Raisa tuleekin stadista, et hesan slangia ole onneksi lähdetty tunkemaan kirjaan, sillä se olisi pudottanut teoksen laatua huomattavasti.

 

Pari rakkauspakkaus-kohtausta on rakennettu hienosti ja suloisesti, harmi vain, että ne molemmat keskeytyvät jonkin ulkoisen häiriön vuoksi..

 

Rouhiaisen kirjoitustyyli on mieleiseni. Paikoittain se on pakahduttavan hienoa. Osaisinpa-mäkin-fiilis jäi monesti päälle.

 

Kirjan loppuratkaisu jättää mieleen monia kysymyksiä. Oliko Raisan rakkaus Mikaelia kohtaan niin palavaa, kuin hän antoi ymmärtää? Oliko koko loppu Raisan suunitelta, niin vähän sitä vatvottiin ja niin lyhyt se oli. Mitä tapahtuu? 

Päällimmäinen ajatus on kuitenkin tärkein. Haluan lisää.

Joojoo..

Mä kävin just luistelemassa.

Mä olin juuri kavereiden kanssa.

Mitähän kaikkea mä lomalla olenkaan tehnyt vaan siksi, ettei äiti ja isä huolestu.

Mä en oikeasti jaksaisi lähteä ulos.

Mä en jaksaisi olla kavereiden kanssa.

Mä en tiedä miksi, mutta mä haluaisin vain jäädä koneelle, mun ihanien nettikavereiden luo.

Ja tämä ei ole sitä, että olen koukussa koneeseen, vaikka kaikki niin luuleekin.

Se on vaan mun luonto. Mä haluan olla yksin.

Kotona. Joskus ulkona, kunhan paukkupakkaset menisivät. 

Mut kukaan ei ymmärrä tota. Eikä ne tule koskaan ymmärtämäänkään.

Mä olen väärinymmörrety taiteilija. Kuten Lagy Gaga, mutta.. en kuitenkaan läheskään niin.

Mä olen vain mä. Kummallisella ja uniikilla tavalla - mä.

Tyhjä soittorasia

helposti unohdettava

äänestään särkyvä

 

täynnä toiveita

pölyyn haudattuja

ohuesti kuiskattuja

sydämmiä pilkottuja

haaveita hyljättyjä

sieluja langenneita

 

kaikkea sisältäen

elämästä luopuen

yhä muille soi

 

jos osaat kysyä,

osaat toivoa

saat joskus kuulla totuutesi

omilta soittorasioiltasi