Tuuli on ottanut muhun liian voimakkaasti.
Tuuli mielestäni.
Viittaan nyt siihen, kuinka tuuliviiri mieleni joissain asioissani on.
Ja tietty noi 'jotkut asiat' on pojat.
Kliseemöykky toi sana, mutta niin se vaan on.
Ensin mä luulen olevani hulluna siihen.
Sitten se tekstaa mulle ja jutellaan tekstareilla tunti.
Ja sitten se on musta normaalipoika.
Kaveri. Luokkalainen. Ei mitenkään mullistava. Ei mitenkään erityinen; ihastuttava tai ihana. Oikeastaan melkein tyhmä. Liian tavallinen, persoonaton, massaa.
Ja tietty ne on sitten lätkässä muhun. Kuulostaa hyvält, mut se on kamalaa.
Kaikki luulee, et saat kenet vaan. Helposti.
Mutta mäpä en saa sitä, jonka oikeesti haluisin.
Ja tietty ne on sitten lätkässä muhun. Kuulostaa hyvält, mut se on kamalaa.
Kaikki luulee, et saat kenet vaan. Helposti.
Mutta mäpä en saa sitä, jonka oikeesti haluisin.
Noin kävi aiemminkin. Täysin saman kaavan mukaan, (siis aluksi se oli musta upea, sitten tekstailtiin ja .. )ja nyt se poika, jonka kanssa aiemmin kävi noin, ahdistelee mua koko ajan facessa; 'voitko olla', 'voinko tulla teille', 'mitäs sä' ja muuta.
Mä epätoivoisesti yritän viestittää sille sanomatta sitä kuitenkaan. Että mua ei kiinnosta, ja olen pahoillani siitä, että aiemmin kiinnosti.
Ääh, ne pahvipäät ei edes tajua, etten yhtään lämpene niille!
Juuri näin..
Ja mun kaveritkin pitää mua hulluna.
"Äsken se viel tykkäs siitä! Just, sun ei kannata aloitta seurustelua, sä varmaan kyllästyt siihenkin viikossa"
Eijeijei, se ei oo niin yksinkertaista.
En mä ala seurustelemaan hetken mielijohteesta, en.
Ja noihin mä olen 'ihastunut' hetken mielijohteesta.
Ja tätä hankaloittaa se, että mulla on vantaala ksi maailman ihanin poika, kuteen aikasemmin sanoin. Jonka oikeesti haluisin, mutta jota en saa. Se on oikeesti upea, on ollut jo pitkään.
Ja tätä hankaloittaa se, että mulla on vantaala ksi maailman ihanin poika, kuteen aikasemmin sanoin. Jonka oikeesti haluisin, mutta jota en saa. Se on oikeesti upea, on ollut jo pitkään.
Äh, tulkaa pääni sisään ja tajuatte.
Mä muuten sain joululahjaksi Kesytön kirjan, joka aloittaa Susiraja-sarjan.
Eilen illalla mun oli pakko aloittaa lukeminen ja kohtahan se on luettu. On nimittäin pakkaus, joka mun on ainakin ahmittava lähes yhdeltä istumalta.
Arvostelun siit saatte joskus :D
Sainhan mä myös J.K Rowingin The Casual Vanancyn (Paikka vapaana), jota en ole ehtinyt vielä aloittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti