"Nou, nou, nou, eijeijeijei, himaan yksin nyt lähen täält, sori vaan, mut oon pyrkiny vähentää.."
Niin mäkin.
Pyrkiny vähentää.
Mut eihän se mitään auta.
Mä olen säälittävä kokoaikaisilla yrityksilläni päästä sen pojan viereen, samaan aikaan joka paikkaan ja niin..
Huomenna mä taas yritän asettua niin, et pääsen sen viereen kirkkoon istuu.
Säälittävää.
Mä olen sekaisin runoista, jotka on täällä ja jotka on mun runovihkossa..
Phh..
Mä sain siitä vaikeasta maantiedon kokeesta ysin, ahaa, ahaa.. :D
Ja saksan kokeesta tule emyös ysi, uhaahhaa :D
Maailman loppua (hahaa, en todellakaan usko siihen, mutta anyways) odotellessa, mä jätän teidät tekemään joulujuttujanne, moikkelis :>
Katson sua
ja katseemme kohtaavat
ilmassa
nauran sulle,
ja kysyt,
otinko lääkkeeni
vastaan mielessäni,
etten tarvitse lääkkeitä
niin kauan,
kun voin nauraa kanssasi
tartut käteeni, mielessäni
ja olen pyörtyä
hymyilet ja kuiskaat
nimeni
en voi kuin katsoa
ja odottaa
aikaa
kunnes lasimaailmani
särkyy
ja kosket kättäni
oikeasti
katsot minuun,
kysyt jotain
ja joudun pyytämään toistoa
silmiisi on vain liian helppo hukkua,
nauruusi on liian helppo tukehtua,
kosketukseesi on liian helppo pakahtua,
sinuun on liian helppo rakastua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti