Runoja ja tilitystä

Mmmh..

Tässä tulee nyt tilitys, jota ei kannata lukea, jos .. jos et halua kuulla hitonmoista valitusta.

Me saatiin eilen enkunkokeet.

Mä tiedän olevani pinnallinen, liian tarkka ja kaikkea muutakin, mutta mä sain kahdeksan puolen, mikä oli mulle shokki.

Mie en voi saada enkusta kasilla alkavaa arvosanaa!

No, sitten katselin sitä koetta, ja huomasin, että multa muka puuttuu täydestä pistemäärästä viisitoista pistettä.

Eijeijei, mulla ei yksinkertaisesti voi olla niin paljon virheitä.

Opettaja oli sählännyt jotain, ja lupasi katsoa koettani, ja antaa sen huomenna, enkun tunnilla korjattuna miulle, ja lievästisanottuna stressaan.

Olen ylisuorittaja, töykeä, ylimielinen ja itsekeskeinen, kun takerrun tälläisiin asioihin, mutta tällainen mie olen.

Sitten vähän mun (toivottavasti ei aivan liian suuria) tulevaisuudensuunitelmia.

Mie  päätin tänään, että alan tosissani lukea saksaa. Mulla on saksa A-2 kielenä.

 Vuoden, melkein kaksi, olen mennyt off-teholla läpi saksantunnit, kun kaikki muut ryhmästäni lopettivatkin, (meitä oli alunperin neljä meidän koululta, nyt meitä on yksi: minä. Saksantunnit ovat etäopetusta siis) siihen lopahti viimeinenkin innostus, mut nyt mä alan panostaa siihen, ja menen saksaan opiskelemaan sitten joskus.

Toivottavasti saavutan joskus päämääräni.

Viimeiltaista matskua:

Jokainen uurre kasvoillasi
jokainen tapasi hymyillä
saa kipeät tunteeni
eloon

vajoan muistoihini,
hukun mielikuviin,
joissa olen vierelläsi,
joissa suutelen huuliasi,
joissa olen sun

kunnes muistan
olevani muistoissa,
liian kaukaisissa
ja valmiiksi särkyneissä
helistren maahan pudonneissa

kylmä realistisuus nappaa
ja vie mukanaan

se repii armoa antamatta,
totuutta katsomatta,
huutaen, ettei mennyttä takaisin saa
ja vaikenee sitten

monesti jaksan yrittää
muistelen sua
ja rikon itseni
kun tipun realistisuuteen,
nykyhetkeen,
tähän päivään,
jossa olet mulle 
vieras

oikeammin;
mä olen sulle vieras

Nyt pitää mennä. Iskä tulee kohta.