Miun kaverit ovat melko tavallisia. Normaaleja, kuten kaikki muutkin meidän ikäiset.
Eivät massaa, kyllä heiltä persoonaa löytyy, mutta mä taidaon olla se meidän porukan taiteilija-sielu ja olin enemmän kuin yllättynyt, kun ystäväni kysyi multa näin: "Viivi. Mikä on susta taidetta?"
Ja mä selitin siinä ihan onnessani: "Miusta luomuksesta tekee taidetta se, että joku uskoo sen olevan taidetta. Musta teksti voi olla taidetta, ja näinollen mie uskon, että mie luon taidetta. Mikä vaan voi periaatteessa olla taidetta ja mistä vaan voi tehdä taidetta" ja tuo selitys on paaaaljon pidempi- asian pointti oli kuitenkin se, kuinka onnelliseksi mie tulen, jos saan puhua välillä omista jutuistani.
Alla pari kuvaa, sisältä ja ulkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti