Pitkä kertomus minusta ja discoista + Queenistä

"Empty spaces - what are we living for?
Abandoned places - I guess we know the score..
On and on!
Does anybody know what we are looking for?

Another hero - another mindless crime.
Behind the curtain, in the pantomime.
Hold the line!
Does anybody want to take it anymore?
The Show must go on!
The Show must go on!Yeah!
Inside my heart is breaking,
My make-up may be flaking,
But my smile, still, stays on!

Whatever happens, I'll leave it all to chance.
Another heartache - another failed romance.
On and on...
Does anybody know what we are living for?
I guess i'm learning
I must be warmer now..
I'll soon be turning, round the corner now.
Outside the dawn is breaking,
But inside in the dark I'm aching to be free"

Wow.

Mä rakastan noita sanoja. Jotenkin mulla on nyt niin dramaattinen ja yliampuva olo, että mun oli pakko aloittaa tämä postaus noilla sanoilla, jotka ovat kyllä aivan liian suuria mun käytettäväksi.

Freddie Mercury oli legenda. Nero. Ja kaikkea muutakin, mutta se tuskin kiinnostaa teitä/on oleellista.

Eilen, torstaina siis, oli koululla 'perinteiset' halloween-juhlat.

Mie lähin discoon sillä ajatuksella, että ei täällä kyllä tanssita, mutta katsotaan nyt, kun muut joraa.

Laitetaanhan viisitoista minuuttia eteenpäin, ja mä hypin siellä jo musiikin tahissa, tai taistelen Jarkon kanssa. "Mene, Eemelikin selvästi tahtoo tanssia", mä huudan, ja Jarkon vastaukset on hymyilyä ja pään pudistusta.

Viimeiset biisit meni liian nopeasti.

"Katot muhun ja mä hajoon suhun, koulun viereisellä kiskalla.... PUUTTUVA PALANEN, OOT MUN PUUTTUVA PALANEN", me huudetaan siellä täyttä kurkkua, ja hypitään.

Mä olen aina kieltäytynyt kunniasta lähteä discoihin. Ei ole mun juttu, olen sanonut.

Nyt mä voisin sanoa, etten ole antanut niille mahista vakuuttaa mua, ja seuraavaan discoon lähden ilomielin.

Tänään sitten taidekerhon jälkeen nokka kohti pohjoista, Ruka-tunturia.

Jes, mahtava paikka aloittaa upea lakskettelukausi.