Mulla on nyt törkeä ongelma ton Faviconin kanssa. Kuinka mä saan siitä kuvasta täysin neliön muotoisen? Paintilla tai PicMonkeyllä en saa rajattua täydellistä neliöö, mitä bloggeri vaatii, joten jos teil on vinkkejä, pistäkää kommenttiboxiin.
Mä olen nyt pulassa. Huomiseksi pitäisi kirjoittaa aine ja niiden suhteen olen iian täydellisyydenhaluinen + en oo aloittanut lähes ollenkaan. Huomenna enkun sanapistari ja mä roikun vaan koneella ja kuuntelen Taylor Swiftin biisin uskomattoman upeeta parodiaa. Ja puoli seitsämältä alkaa PLL joten siihen mennessä kaikki pitäisi olla tehtynä. Huhhuh.
Tässä puukässä-askarteluni; koruviikset.
Alla näkyy, miten niitä käytetään korujen telineenä ja nuo kaksi vasemmalla olevaa kuvaa on tollasia ihmekuvia.
Nyt mä menen kirjoittaan ainetta tuon ihanan kivennäisveden (johon olen onnistunut kehittämään riippuvuuden) kanssa. Jospa saisin jonkinlaisen tunnelmashotin kirjotettua.. Hahaa, turha toivo, mut kuten Simon Cowell, mäkin uskon ihmeisiin :D
Huoh..
Hautajaiset on kamalia. Meillä oli tänää yhet kuhmossa, ja se oli kirjaimellisesti kylmää kyytii.
Siellä kirkossa oli jääkylmä ja sitten viedään se arkku sinne hautaan, mulla päällä legginsit, hame, paita ja ohut takki. Jees.. Ja mä itkin sairaana, vaikka en edes kerennyt tuntea sitä mummoa..
Sit jotain kivempaa, nimittäin te, jotka tilaatte Demiä, tsekatkaa ensi Demistä novellikisan voittajia, sillä tämäkin neiti osallistui siihen. Virta on se novelli, jolla mä osallistuin, katsotaan nyt tuleeko sijotusta, vaikka vähän uskoisin, et ei tule. Mut hei, pessimisti ei pety :D
Heyhey, onko tää uusi ulkoasu teistä hyvä?
Tässäpä vielä vanha kuva musta + hautajaisvaatteet.
Kohtapa alkaakin Putous, sitä ennen kerkeen kuitenkin viel kuunella One D:tä, jaa.. pelata vaikka Bombermania ♥
Kuinka mä luulinkaan, että tahtominen auttaisi jotain.
Jos mun pitäisi sanoa asia, mitä olen tehnyt eniten vuonna 2012, se olisi tahtominen.
Mä tahdoin niin monia asoita. Pikkumaisia, turhia, tärkeitä, kaukaisia, itsekkäitä, kauniita, uskomattomia ja suuria asioita.
Ja murto-osakaan niistä ei ole käynyt toteen.
Mä toivoin, että se tietty nimeltämainitsematon poika Hesasta muistaisi mua. Mä toivoin, ettei mun tarvitsisi olla niin aallonpohjalla. Mä toivoin, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä. Mä toivoin, että köyhyys häviäisi, ettei lapsien tarvitsisi heittää unelmiaan - elämäänsä - roskiin. Mä toivoin, että turhiin juttuihhin käytettävät rahat menisi kehitysmaihin, mä toivoin, että lasini tulisivat mulle nopeasti, mä toivoin, ettei mun läheisten tarvitsisi koskaan kuolla.. Huoh.
Nyt musta tuntuu, etten mä voi auttaa kehitysmaiden ihmisiä mitenkään.
Kuin joku kuiskisi mulle koko ajan, että mun kannattaisi lopettaa.
Toivoa vaan niitä asioita, mitkä auttavat mua, mutta se on väärin, ja mä tiedän sen.
Se on vasten mun moraaleja, ja niitä mä pidän arvossa.
Mut kuitenkin suon itselleni toiveita koskien sitä Häntä Helsingissä. Mä en mainitse nimeä, se olkoon mun oma tieto, mut pointti on se tunne, kun huomaat taas kerran, ettei sitä kiinnosta.
Mä yritän nyt puhua jostain muusta.
Vaikka siitä, että mä ja mun ystävä tilattiin tänään eBaysta Fimo massapötköjä.
Googlatkaa, jos ette tiedä mitä ne on. Mä yritän selittää, mutta tuskin ymmärrätte tästä mitään. Ne on siis sellasta massaa, josta on tehty halkaisijaltaan puolisenttinen pötkö. Siitä pötköstä höylätään ohuen ohuia paloja irti ja liimataan ne kynsiin. Ja siellä pötkön sisässä on siis vaikkapa eriväristä massaa tai joku kuvio, mikä tulee siihen höylättyyn palaseen ja se liimataan koristeeksi kynteen :3
Postaan sitten kuvia kynsistä, joissa on noita Fimo-juttuja.
Ja mulle ostettiin Stadiumin nettikaupasta turkoosit lasketteluhousut, postaan niistäkin sitten kuvan, kunhan saapuvat.
Nyt menen kyttäämään X-factoria, kunnes One Direction esiintyy ♥
Huomenna sitten kouluun, ja illalla todennäköisesti koneelle :3
Mulla on ollutkin jo ikävä opiskelua. Oikeasti :3
Tässä vielä tuohon tahtomis-haluamis-juttuun mätsäävä biisi, joka on aika tarttuva:
